Lapsi sairastaa

Lapsen sairastuessa lapsen käyttäytymisessään ilmenee muutoksia. Lapsi muuttuu usein väsyneeksi, itkuiseksi ja ruokahaluttomaksi. Useimmat lasten sairastamat sairaudet on nopeasti ohimeneviä ja itsestään paranevia virustauteja. Sairas lapsi tarvitsee paljon lepoa ja nukkuu tavallista enemmän. Sairas lapsi tarvitsee vanhempiaan lievittämään pahaa oloa ja tuomaan turvallisuutta. Nykyään toisella vanhemmista on yleensä mahdollisuus jäädä pois työstä enintään kolmeksi päiväksi alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa.
 
Lapsen sairastuessa lapsen ruokaan tuoremehuja tai muita makeutettuja juomia, Pelkkä vesi ei riitä, jos lapsi ei syö mitään, koska tällöin halu usein heikkenee. Vanhemmat huolestuvat helposti, kun lapsi kieltäytyy syömästä. Kuumeen aikana ei kuitenkaan ole välttämätöntä syödä. Jos lapsi haluaa syödä, hänelle voidaan tarjota kevyttä syötävää, kuten jogurttia, muroja tai hedelmiä. Raskaat ateriat voivat aiheuttaa kuumeiselle lapselle vatsakipuja ja huonon olon. Syömisen sijasta on erittäin tärkeää, että lapsi juo runsaasti. Pelkkä vesi ei riitä, jos lapsi ei syö mitään, koska elimistön neste- ja suolatasapaino häiriintyvät.

Lapsen nesteentarve määräytyy hänen painonsa mukaan. Yli 6kg painavan lapsen nesteentarve on aina vähintään 1000ml vuorokaudessa. Kuumeen aikana nesteentarve lisääntyy siten, että yksi aste nostaa nesteentarvetta 12 prosenttia. Liian vähän nestettä nauttinut lapsi muuttuu epätavallisen väsyneeksi, hänen huulensa käyvät kuiviksi ja halkeileviksi, limakalvot katteisiksi ja virtsaamiskerrat harvenevat. Lapsen tulisi virtsata vähintään 5 kertaa vuorokaudessa kuumeisenakin.

Kaikkein tavallisimpia ovat lasten hengitystieinfektiot. Valtaosan lasten tavallisista taudeista muodostavat erilaiset infektiotaudit. Virustaudit ovat bakteeritauteja yleisempiä.Virukset ja bakteerit ovat elimistölle vieraita, eikä lapsella ole omaa vastustuskykyä näitä vastaan. Taudin jälkeen täysin sama virus tai bakteeri ei yleensä enää kykene aiheuttamaan uutta tautia lapselle. Lapsi kehittää näin vastustuskyvyn taudinaiheuttajia vastaan. Täysiaikaita vastasyntynyttä suojaavat raskauden loppuvaiheen aikana istukan kautta sikiöön siirtyneet äidin vasta-aineet. Bakteeritulehduksiin sairastuminen on ensimmäisten elinkuukausien aikana harvinaista. Esimerkiksi toistuvat korvatulehdukset ovat tässä iässä harvinaisia. 1-3-vuotiaat lapset taas sairastavat runsaasti infektiotauteja. On yleistä ja täysin normaalia, että tämän ikäinen lapsi sairastaa 3-6 hengitystieinfektiota vuodessa.  Kouluikään mennessä lapselle on kehittynyt vastustuskyky useimpia tavallisia taudinaiheuttajia vastaan.


 

Nuha

Nuha on yleensä virussyntyisen hengitystietulehduksen oire. Se voi yskän tapaan olla myös merkki välikorvan- tai poskiontelon tulehduksesta tai hengityselinoireita aiheuttavasta allergiasta. Infektion alkuvaiheessa nenästä valuva erite on vetistä ja kirkasta, mutta muuttuu muutaman päivän kuluessa kiinteämmäksi ja kellertäväksi, jopa vihertäväksi. Nuha häviää äkillisissä tulehduksissa 1-2 viikossa. Todellisen pitkittyneen nuhan tavallisin syy on äkillisen infektion jälkeensä jättämä tulehduspesäke. Pienillä lapsilla tulehdus on usein välikorvassa ja isommilla lapsilla poskionteloissa. Virusinfektion aiheuttamaan tavalliseen nuhaan ei ole parantavaa lääkettä. Tavallisesti lapsi paranee nuhastaan kotihoidolla: tarpeeksi lepoa ja nesteitä. Nuhainen lapsi on syytä viedä lääkäriin, jos nuha pidentyy yli kahden viikon kestoiseksi. 

Kurkkukipu

Kurkkukipu on merkki nielun tulehduksesta. Isot lapset luonnollisesti osaavat kertoa kurkkukivustaan, mutta pienten lasten oireet ovat usein epämääräisiä: itkeskelyä, huonoa syömistä ja yöheräilyä. Nielutulehduksen syy on yleensä virusperäinen, harvemmin on kyse bakteeritulehduksesta. Kurkkukipua aiheuttavia viruksia on kymmeniä, mutta bakteereita vain muutama, joista tärkein on streptokokki. Sen aiheuttamaa nielurisatulehdusta kutsutaan angiinaksi. Nielutulehduksen oireet ovat kuume, kurkkukipu, yskä, nuha ja suurentuneet imusolmukkeet. Virustulehduksesta kipeytynyttä kurkkuakipua voi lievittää lämpimällä juotavalla ja kurkkupastilleilla.

Yskä

Yskä on hengitystulehduksen oire ja elimistön keino poistaa limaa hengitysteistä. Yskiminen ei ole koskaan aiheetonta, vaan sille on aina syynsä. Tavallisin yskän syy on ylähengitysteiden virusinfektio, mutta yskä voi olla merkki myös poskiontelo- tai välikorvantulehduksesta tai allergiasta. Lapsilla tuntuu usein tulevan syvältä. tämä johtuu siitä, että hengitystiet tulehtubat alaosistaankin. Virustulehdukseen liittyvä yskä kestää normaalisti muutamasta päivästä pariin viikkoon. Virustulehduksen aiheuttamaan yskään ei ole parantavaa lääkettä, vaan hoito on oireenmukaista. Runsas juominen pitää liman juoksevampana, jolloin se irtoaa yskimällä helpommin. Jos lapsen yskä jatkuu häiritsevänä, siihen liittyy lämmönnousua ja lapsi vaikuttaa yleisvoinniltaan sairaalta, hänet on syytä viedä lääkäriin tutkimuksiin. Lapsi on hyvä viedä lääkärin vastaanotolle myös silloin, kun yskään liittyy hengitysvaikeutta tai yskäinen lapsi on poikkeuksellisen väsynyt ja korkeakuumeinen. 

Korvatulehdus

Välikorvantulehdus on lasten yleisin bakteeri-infektio. Yli puolet lapsista sairastaa korvatulehduksen ainakin kerran elämässään ja monille se on toistuva vaiva. Välikorvantulehdus on pienten lasten tauti, valtaosa sitä potevista on alle 5-vuotiaita. Korvatulehdusta on syytä epäillä , jos lapsi muutaman päivän nuhan jälkeen valittaa tai haroo korvaansa eikä nukkuminen onnistu, vaan lapsi heräilee jatkuvasti. Isommilla lapsilla tärkeä oire on kuulon alentuminen. Joka neljäs korvatulehdus on kuitenkin kivuton, eikä sitä voi lapsen käyttäytymisestä epäillä. Äkillinen välikorvantulehdus vaatii antibioottihoidon. Jälkitarkasus on jokaisen korvatulehduksen jälkeen välttämätön. 

Kuume

Kuume on osa elimistön puolustusreaktiota taudin aiheuttajaa vastaan. Kuume on useimmiten merkki elimistön tulehduksesta, joka johtuu virusten tai bakteerien tunkeutumisesta elimistöön. Kehon lämpötila vaihtelee vuorokauden aikana, ympäristön lämpötilan, vaatetuksen ja liikkumisen mukaan melkoisesti. Lapsi ei kovin helposti väsähdä lievästä lämmönnoususta, vaan jatkaa leikkejään vielä silloinkin, kun lämpöä saattaa olla 38 astetta ja ylikin. Jos kuume nousee yli 39 asteen, lapselle tulisi antaa kuumetta alentavaa lääkettä. Kuumeinen lapsi tarvitsee lepoa. Jos kuume on kovin korkea, lapsi ei jaksa enää touhuta, vaan vetäytyy vapaaehtoisesti lepäämään. Lapselta on hyvä mitata lämpö ainakin kaksi kertaa päivässä. Pieneltä lapselta lämpö mitataan peräsuolesta ja isommalta kainalosta. Jos kuumetauti jatkuu pitkään, lapsen yleisvointi kärsii tai erityisestii jos hänen olemuksensa muuttuu, lapsi on vietävä lääkäriin. Korkea kuume ja sen nopea nousu voivat aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen. Kuumeista lasta hoidettaessa on hyvä muistaa, että kuume on oire eikä tauti, joten kuumeen aiheuttajan selvittely täytyy aina pitää mielessä. Useissa virustulehdukissa kuume kestää useita päiviä. Kuumetaudin jälkeen lasta on hyvä pitää sisällä vähintään yksi kuumeeton päivä.

Infektiokierre 

Päiväkotiympäristö altistaa lasta infektiokierteen syntymiselle, koska tartuntakontakteja on isossa lapsiryhmässä usein. Päiväkotihenkilökunta voi tosin monin tavoin estää tulehdusten leviämistä. Hoitajien käsihygienia on ensiarvoisen tärkeää. Hoidossa on erityisesti otettava huomioon lapsen riittävä lepo, nesteensaanti ja oireiden helpottaminen. 

Toistuvissa korvatulehduksissa kitarisan poiston on osoitettu tehokkaimmin vähentävän tulehduskertoja. Kitarisan poiston yhteydessä voidaan tärykalvoihin asettaa ilmastointiputket. Toistuvissa nielurisatulehduksissa tehokkain apu taas on nielurisojen poisto. Poskiontelotulehduksissa lapsille on taas hyötyä poskionteloiden huuhtelusta.

Vatsatauti

Lasten vatsataudeista valtaosa on virusten aiheuttamia, kuten rotavirus, adenovirus ja pieni pyöreä virus (PPV). Virukset tarttuvat herkästi. Oireita ovat pahoinvointi, oksennukset, ripulointi ja kuume. Tärkeintä hoidossa on turvata lapsen nesteen-ja suolojensaanti. Juotavaksi sopivat tuoremehut, sokeroidut mehut ja apteekista saatava nestetasapainon korjausliuos. Hiilihapposia juomia ei suositella, koska ne ärsyttävät vatsaa. Maitohappobakteeria sisältävät tuotteet ovat suositeltavia, koska niiden on todettu sekä ehkäisevän että nopeuttavan toipumista. Nestehukasta kertovat kuiva ja kurtulle menevä iho, kuiva suu ja kuopalla oleva lakiaukile tai silmät.

Silmätulehdus

Silmäluomien sisäpintaa ja valkoista osaa peittävä ohut kalvo, silmän sidekalvo, voi ärtyä tai tulehtua, jolloin silmä alkaa punoittaa ja vuotaa. Tällöin itse silmä ei ole tulehtunut vain ainoastaan sen pintakalvo. Tulehduksen voivat aiheuttaa virus, bakteeri, allergia tai mekaaninen ärsytys kuten roska silmässä. Jos silmä alkaa rähmiä, on kyseessä useimmiten sidekalvon bakteeritulehdus. Tällöin lääkärissäkäynti on aiheellinen ja se vaatii hoidoksi apteekista saatavia antibioottipitoisia silmätippoja. Päiväkodista on hyvä olla poissa niin kauan kun rähmiminen jatkuu, koska tulehdus voi tarttua muihin lapsiin.

Virtsatietulehdus

Virtsatientulehduksia esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla koska tytöillä virtsaputki on lyhyempi. Tulehdus on seurausta bakteerin pääsystä virtsaputken kautta virtsarakkoon. Virtsatietulehdus tarvitsee aina antibioottihoitoa. Isoilla lapsilla kirvely virtsatessa ja tihentynyt virtsaamisen tarve viittaavat tulehdukseen, mutta pienillä lapsilla oireet ovat usein epämääräisiä. Pelkkä kuume, vatsakipu tai oksentelu saattavat olla oireita. Vaippaikäisellä virtsan tuoksun muuttuminen voi olla merkki tulehduksesta. Virtsatientulehdusta epäiltäessä lapsi on vetävä lääkäriin. Virtsatietulehdus todetaan virtsanäytteellä.

Rokotukset ja rokot

Rokotukset ovat tärkeä osa suomalaisen lapsen terveydenhoitoa. Rokotuksilla saadaan suoja monia vakavia infektiotauteja vastaan ja osa taudeista on jopa saatu niillä hävitettyä. Rokotukset vakavia infektiotauteja vastaan estävät vuosittain yli 2 miljoonan lapsen ennenaikaisen kuoleman kehitysmaissa. Mitä tahansa tautia ei voi rokottamalla ehkäistä. Suomessa rokotuksilla estetään lastensairastumista yhdeksään vakavaan infektiotautiin, tuberkuloosiin, hinkuyskään, kurkkumätään, jäykkäkouristukseen, polioon, tuhka- ja vihurirokkoon, sikotautiin ja hemofilustauteihin.