Kouluikä
Koululaiset on 6-16-vuotiaita. Tässä vaiheessa lapsi kasvaa, kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia tapahtuu paljon. Lapsi on utelias ja kokeilunhaluinen, innokas oppimaan ja ahkeroimaan.
Ajattelun ja kielen kehitys
Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin 6-7-vuotiaana. Lapsen päättely ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista kuten aikaisemmin. Lapsi alkaa ajatella sisäisten representaatioiden (eli mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin tavoin. Lapsi alkaa hallita sellaisia operaatioita kuten lisääminen ja vähentäminen ja lapsi tajuaa, että ne ovat käänteisiä ja kumoavat toisensa. Lapsi tajuaa, että esineitä voidaan luokitella yhteen tai järjestää sarjaksi jonkin ominaisuuden mukaan. Vasta noin 6-vuotias osaa järjestää sarjan esineistä, joita on useampia kuin kolme tai neljä ja säilyttää johdonmukaisen järjestelyperusteen. Monia kouluikäisiä lapsia kiinnostaa keräilyharrastukset. Keräilyharrastuksessaan lapsi harjoittaa luokittelukykyään. Lapsi pystyy hyvin ajattelemaan ja päättelemään sisäisten representaatioiden varassa, kunhan mielessä olevat asiat ovat konkreettisia. Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti kun kysymys on havaittavista kohteista. Myös päättelytehtävät alkavat kiinnostaa. Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsitteet jäsentyvät sen perusteella, mitkä asiat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus. Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli formaalisen operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Tämän siirtymisen tapahtumisaika on yksilöllinen kuten muidenkin vaihteiden kohdalla. Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10-vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana.
Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli eli lukeminen ja kirjoittaminen. Vieraan kielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Koulukaksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä. Maahanmuuttajat ovat usein tilanteessa, jossa lapsen on pakko tulla kaksikieliseksi. Myös kuuron tai kuulovammaisen on opittava viittomakielen lisäksi suomen kieli.
Psykososiaalinen kehitys
Kouluiässä lapsen elämänpiiri laajenee. Lapsi liikkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa perheestä. Noin 8-9-vuotiaalle lapselle kaverisuhteen muodostuminen on tärkeää. Toisin kuin aikaisemmin, kuka tahansa ei kaveri ei korvaa ystävyyttä. On tärkeää oppia ryhmän säännöt ja sietämään pettymyksiä. Vanhempien antamille ohjeille ja neuvoille tulee kilpailijoita ja kavereiden vaikutus valinnoissa ja teoissa alkaa korostua. Oppilaana lapsi ihailee vielä koulun aikuisia ja lapsi luottaa ja uskoo aikuisen sanomiseen. Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa ryhmässä.
Oppiminen ja koulunkäynti
Kouluvalmiuden osa-alueita on:
Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa. Lapsen tulee kyetä istumaan paikoillaan noin puolen tunnin jakso kerrallaan, jotta lapsi kykenisi keskittymään ja seuraamaan opetusta. Lapsen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä.
Älyllinen ja emotionaalinen valmius tarkoittaa lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. Kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Lapsen tulisi myös kyetä kohtaamaan pettymyksiä ja olla menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan toisia huomioon.
Sosiaalinen valmius tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.
Esiopetuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Lapsen käsitys itsestä oppijana kehittyy esiopetuksen aikana. Lapsi oppii helposti ulkoa. Muistaminen on tämän iän vahvuus, lapsi oppii helposti erilaisia muistisääntöjä ja -strategioita. Asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja pohdinta ovat vasta aluillaan. Koulussa lapsen oppimista ja itsetuntoa vahvistaa selkeät ohjeet ja realistinen palaute. Tässä iässä lapsi on haavoittuvainen ja kuuntelee tarkkaan kaikki häntä koskevat viestit ja palautteen. Kilpailu ja vertailu tulisi olla kohtuullista.
Esiopetus ja sen järjestäminen
Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun ja oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. Näiden määräysten perusteella esiopetus on perheelle velvoittava ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa. Esiopetus on perheille maksutonta. Esiopetuksen toiminta-aika on tavallisesti neljä tuntia päivässä, esimerkiksi 8.30-13.00. Esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa. Esiopetusikäiset lapset ovat oikeutettuja esiopetusta täydentävään päivähoitoon, joka on perheille maksullista. Esiopetusryhmissä opettajina ovat tavallisimmin lastentarhanopettajat ja heidän työpareinaan lähihoitajat.
Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen esiopetuksessa
Esiopetuksen kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi on opetushallituksen määräämät esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusteiden pohjalta kunnassa laaditaan paikallinen opetussuunnitelma. Esiopetuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Esiopetuksessa oppimisen perusta on lapsen toimiminen pääosin tutussa ympäristössä omien kiinnostuksen kohteidensa parissa.
Koulun valmius
Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma tähtää siihen, että lapsen lähikoulu on valmis vastaanottamaan erilaisin taidoin ja valmiuksin kouluun tulevat oppilaat. Lasten koulun aloitusta valmistellaan esiopetuksen välittämien tietojen pohjalta. Koululaisen roolin omaksuminen on helpointa niille oppilaille, joilla on kosketus koulumaailmaan jo esiopetusvuoden aikana. Kolmiportainen tuki edistää koulun valmiutta auttaa oppilasta, jos hän tarvitsee tavallista enemmän tukea oppimisessa tai oppimistaidoissa. Tällöin opetus suunnitellaan vastaamaan oppilaan tarvetta. Lapsen oppimismotivaation säilymistä tukee erityisesti ensimmäisellä luokalla se, että opettaja tuntee oppilaan hyvin. Opetussuunnitelma ohjaa siihen, että useampi kuin yksi opettaja suunnittelee ja toteuttaa luokan opetusta.
Oppimisen kolmiportainen tuki
2011 lähtien esi- ja perusopetuksen eri tukimuodot on jaoteltu kolmiportaisesti. Oppilaalle annettava tuki jakautuu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen siten, että tukimuodot ja -rakenteet vahvistuvat asteittain. Kun yleisen tuen tarve huomataan, päätetään kehittää ja eriyttää opetusta. Tukimuotoja on esimerkiksi joustavat ryhmittelyt, tukiopetus ja aamu- ja iltapäivätoiminta 1. ja 2. luokalla. Jos yleinen tuki ei riitä ja havaitaan tehostetun tuen tarve, tehdään pedagoginen arvio ja päätös tehostetusta tuesta sekä opetussuunnitelmasta. Tukimuotoja on esimerkiksi oppilashuollon tuki, oppimissuunnitelma ja osa-aikainen erityisopetus. Oppilas voi saada esimerkiksi sähköistä lisämateriaalia ja helpommin suoritettavia tehtäviä oppiakseen. Arviointia ja kokeet ovat samat kuin muilla oppilailla. Jos havaitaan erityisen tuen tarvetta, tehdään pedagoginen päätös erityisestä tuesta ja henkilökohtainen opetusjärjestelyjä koskeva suunnitelma, HOJKS. Tukimuotoja on esimerkiksi apuvälineet, aamu- ja iltapäivätoiminta 1.-9. luokilla ja kokoaikainen erityisopetus pienryhmässä.
Suvikas A., Laurell L., Eskola P. Elämän kulku. 2015. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu.
Ajattelun ja kielen kehitys
Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin 6-7-vuotiaana. Lapsen päättely ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista kuten aikaisemmin. Lapsi alkaa ajatella sisäisten representaatioiden (eli mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin tavoin. Lapsi alkaa hallita sellaisia operaatioita kuten lisääminen ja vähentäminen ja lapsi tajuaa, että ne ovat käänteisiä ja kumoavat toisensa. Lapsi tajuaa, että esineitä voidaan luokitella yhteen tai järjestää sarjaksi jonkin ominaisuuden mukaan. Vasta noin 6-vuotias osaa järjestää sarjan esineistä, joita on useampia kuin kolme tai neljä ja säilyttää johdonmukaisen järjestelyperusteen. Monia kouluikäisiä lapsia kiinnostaa keräilyharrastukset. Keräilyharrastuksessaan lapsi harjoittaa luokittelukykyään. Lapsi pystyy hyvin ajattelemaan ja päättelemään sisäisten representaatioiden varassa, kunhan mielessä olevat asiat ovat konkreettisia. Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti kun kysymys on havaittavista kohteista. Myös päättelytehtävät alkavat kiinnostaa. Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsitteet jäsentyvät sen perusteella, mitkä asiat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus. Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli formaalisen operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Tämän siirtymisen tapahtumisaika on yksilöllinen kuten muidenkin vaihteiden kohdalla. Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10-vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana.
Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli eli lukeminen ja kirjoittaminen. Vieraan kielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Koulukaksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä. Maahanmuuttajat ovat usein tilanteessa, jossa lapsen on pakko tulla kaksikieliseksi. Myös kuuron tai kuulovammaisen on opittava viittomakielen lisäksi suomen kieli.
Psykososiaalinen kehitys
Kouluiässä lapsen elämänpiiri laajenee. Lapsi liikkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa perheestä. Noin 8-9-vuotiaalle lapselle kaverisuhteen muodostuminen on tärkeää. Toisin kuin aikaisemmin, kuka tahansa ei kaveri ei korvaa ystävyyttä. On tärkeää oppia ryhmän säännöt ja sietämään pettymyksiä. Vanhempien antamille ohjeille ja neuvoille tulee kilpailijoita ja kavereiden vaikutus valinnoissa ja teoissa alkaa korostua. Oppilaana lapsi ihailee vielä koulun aikuisia ja lapsi luottaa ja uskoo aikuisen sanomiseen. Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa ryhmässä.
Oppiminen ja koulunkäynti
Kouluvalmiuden osa-alueita on:
Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa. Lapsen tulee kyetä istumaan paikoillaan noin puolen tunnin jakso kerrallaan, jotta lapsi kykenisi keskittymään ja seuraamaan opetusta. Lapsen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä.
Älyllinen ja emotionaalinen valmius tarkoittaa lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. Kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Lapsen tulisi myös kyetä kohtaamaan pettymyksiä ja olla menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan toisia huomioon.
Sosiaalinen valmius tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.
Esiopetuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Lapsen käsitys itsestä oppijana kehittyy esiopetuksen aikana. Lapsi oppii helposti ulkoa. Muistaminen on tämän iän vahvuus, lapsi oppii helposti erilaisia muistisääntöjä ja -strategioita. Asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja pohdinta ovat vasta aluillaan. Koulussa lapsen oppimista ja itsetuntoa vahvistaa selkeät ohjeet ja realistinen palaute. Tässä iässä lapsi on haavoittuvainen ja kuuntelee tarkkaan kaikki häntä koskevat viestit ja palautteen. Kilpailu ja vertailu tulisi olla kohtuullista.
Esiopetus ja sen järjestäminen
Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun ja oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. Näiden määräysten perusteella esiopetus on perheelle velvoittava ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa. Esiopetus on perheille maksutonta. Esiopetuksen toiminta-aika on tavallisesti neljä tuntia päivässä, esimerkiksi 8.30-13.00. Esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa. Esiopetusikäiset lapset ovat oikeutettuja esiopetusta täydentävään päivähoitoon, joka on perheille maksullista. Esiopetusryhmissä opettajina ovat tavallisimmin lastentarhanopettajat ja heidän työpareinaan lähihoitajat.
Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen esiopetuksessa
Esiopetuksen kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi on opetushallituksen määräämät esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusteiden pohjalta kunnassa laaditaan paikallinen opetussuunnitelma. Esiopetuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Esiopetuksessa oppimisen perusta on lapsen toimiminen pääosin tutussa ympäristössä omien kiinnostuksen kohteidensa parissa.
Aamu- ja iltapäivätoiminta
Perusopetuslain mukainen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisopetuksen oppilaille. Kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunta voi hankkia palvelut myös esimerkiksi järjestöltä tai yhteisöltä. Toimintaa tulee tarjota 570 tai 760 tuntia koulun työvuoden aikana. Päivittäinen toiminta kestää kullakin lapsella keskimäärin 3 tai 4 tuntia.Koulun valmius
Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma tähtää siihen, että lapsen lähikoulu on valmis vastaanottamaan erilaisin taidoin ja valmiuksin kouluun tulevat oppilaat. Lasten koulun aloitusta valmistellaan esiopetuksen välittämien tietojen pohjalta. Koululaisen roolin omaksuminen on helpointa niille oppilaille, joilla on kosketus koulumaailmaan jo esiopetusvuoden aikana. Kolmiportainen tuki edistää koulun valmiutta auttaa oppilasta, jos hän tarvitsee tavallista enemmän tukea oppimisessa tai oppimistaidoissa. Tällöin opetus suunnitellaan vastaamaan oppilaan tarvetta. Lapsen oppimismotivaation säilymistä tukee erityisesti ensimmäisellä luokalla se, että opettaja tuntee oppilaan hyvin. Opetussuunnitelma ohjaa siihen, että useampi kuin yksi opettaja suunnittelee ja toteuttaa luokan opetusta.
Oppimisen kolmiportainen tuki
2011 lähtien esi- ja perusopetuksen eri tukimuodot on jaoteltu kolmiportaisesti. Oppilaalle annettava tuki jakautuu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen siten, että tukimuodot ja -rakenteet vahvistuvat asteittain. Kun yleisen tuen tarve huomataan, päätetään kehittää ja eriyttää opetusta. Tukimuotoja on esimerkiksi joustavat ryhmittelyt, tukiopetus ja aamu- ja iltapäivätoiminta 1. ja 2. luokalla. Jos yleinen tuki ei riitä ja havaitaan tehostetun tuen tarve, tehdään pedagoginen arvio ja päätös tehostetusta tuesta sekä opetussuunnitelmasta. Tukimuotoja on esimerkiksi oppilashuollon tuki, oppimissuunnitelma ja osa-aikainen erityisopetus. Oppilas voi saada esimerkiksi sähköistä lisämateriaalia ja helpommin suoritettavia tehtäviä oppiakseen. Arviointia ja kokeet ovat samat kuin muilla oppilailla. Jos havaitaan erityisen tuen tarvetta, tehdään pedagoginen päätös erityisestä tuesta ja henkilökohtainen opetusjärjestelyjä koskeva suunnitelma, HOJKS. Tukimuotoja on esimerkiksi apuvälineet, aamu- ja iltapäivätoiminta 1.-9. luokilla ja kokoaikainen erityisopetus pienryhmässä.
Suvikas A., Laurell L., Eskola P. Elämän kulku. 2015. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu.
Kommentit
Lähetä kommentti